Oikeustieteen valintakokeet

Oikeustieteen valintakoe on perinteisesti yksi vaikeimmista, jollei jopa vaikein. Sisäänpääsyprosenttien valossa vaikeam­piakin aloja on. Usein kuitenkin ajatellaan, että oikeustieteen kokeessa si­säänpääsyprosentit eivät ole verrannollisia moniin muihin aineisiin: oikeus­tieteen valintakoe tiedetään niin vaikeaksi, että sinne ei mennä kokeile­maan ”kepillä jäätä”. Lähes kaikki pyrkijät ovat tosimielessä kokeessa. Va­lintakokeessa on kova taso. 

Oikeustiede on huippuhaluttu opiskelupaikka ja kilpailu opiskelupaikoista on siksi armotonta. Tähän suureen suosioon on monia syitä. Vaihtoehtoja on, juristin koulutuksella voit sijoittua perinteisten juristin tehtävien ohella lähes kaikkiin yliopistollista tutkintoa edellyttäviin virkoihin ja lähes kaikkiin korkean johdon tehtäviin yksityisellä sektorilla. Mikään koulutus ei tieten­kään vie suoraan työelämän korkeimmalle pallille, mutta huippukoulutus voi olla välttämätön ehto. 

Oikeustieteen valintakoe edellyttää – uskallamme sen sanoa – enemmän suoraa lukemista kuin mikään muu valintakoe. Valintakoemateriaali on pe­rinteisesti ollut laaja ja kokeessa on edellytetty materiaalin todella katta­vaa ja tarkkaa osaamista. Aiemman polven pyrkijät ja juristit puhuvat jopa kirjojen ulkoa opettelusta. Tässä on puolet totta. Erityisesti ääribeha­vioristiset ”täytä puuttuva sana” -tyyppiset tehtävät vaativat armo­tonta ulkolukua. Ulkoa pitää osata paljon, mutta ei kaikkea. Toisaalta sitä, mitä pitää osata ulkoa, pitää myös osata soveltaa joustavasti. Tiedon monipuolisen ja moniulotteisen soveltamisen vaatimukset ovat kasvaneet kokeissa vuosi vuodelta.

Viime aikoina keskustelua on herättänyt valintakoemateriaalin ohella myös huomattavan laajat kysymysmateriaalit. Tehtävänannot ja tehtävät ovat erittäin pitkiä ja ne sisältävät monia harhautuksia (esim. negaatioiden ne­gaatiot [ei-, ei -lauserakenteet], ylimääräisten asioiden esiintuomista oi­keustapaustehtävissä, kätkettyjä taustaoletuksia, väärien mielleyhtymien aiheuttamista jne.) ja yksityiskohtaista tietoa edellyttäviä ”knoppikohtia”. Vastaustila on useimmiten rajattu. Valmistautuminen edellyttää suurta pitkäjänteisyyttä ja koetilanne kovaa paineensietokykyä.

Pääteesinä vaativan opiskelun lisäksi on, että oikeustieteen valintako­keessa tulee ehdottomasti varautua kaikkeen; se, että perinteisesti koe on ollut tietyn tyyppinen ei tarkoita, että se olisi sitä yhä.

Opiskelijavalinta 2009

Helsingin Yliopisto:

Hakuaika päättyy 30.4.2009. Valintakoe järjestetään Helsingissä 17.6.2009 ja tulokset kokeesta julkistetaan 17.7.2009.

Suomenkielinen valintakoe perustuu vuonna 2009 teoksiin:

1) Erkki Hollo: Ympäristö ja oikeus (Forum Iuris 2009).
ISBN 978-952-10-3762-7.

2) Tuomas Ojanen: Johdatus perus- ja ihmisoikeusjuridiikkaan (Forum Iuris 2009). ISBN 978-952-10-3763-4. 3) Jukka Kekkonen: Kontekstuaalinen oikeushistoria (Forum Iuris 2009).
ISBN 978-952-10-3764-1.

Pääsykoekirjat ilmestyvät painosta 30.3.2009.

Valintakoetehtävät voivat olla luonteeltaan esimerkiksi oikeustapaus-, essee- tai monivalintakysymyksiä. Valintakoekirjoissa mainittujen lainkohtien pykälänumeroita ei tarvitse osata, riittää kun tuntee niiden yhteydessä kerrotut asiat.

 

Huom! Valintakoetiedot muuttuvat vuosittain. Näille sivuille päivitetään uudet tiedot, kun yliopistot julkaisevat ne. Huippuvalmennus ei vastaa näillä sivuilla olevista mahdollisista virheellisistä tai vanhentuneista valintakoetiedoista. Tarkasta aina valintakoetiedot oppilaitoksesta, johon olet pyrkimässä.